28.8.2018, Tohtorikoulussa
Koneen Säätiön apurahainfossa. Jännää olla tällä puolella aitaa. Esittelyt hyviä. Kysymykset vielä terävämpiä.
Inhimilliseksi tilaisuuden tekee demoilmiö: joku (se kuuluisa) on säädellyt esitystekniikan johdot irti edellisenä päivänä. Eivätkä ne tilaisuuden alkumetreillä vielä ole oikein viritetty takaisin.
Yleisö on demoilmiön äärellä armollinen. Olemmahan täällä kuulemassa rahasta, josta voisi olla hyötyä työmme tekemiseen.
Esitysten aikana joka toinen hetki kiroilen, etten vielä tarkemmin kuunnellut Taiken erityisasiantuntijoiden apurahaneuvoja – hausta, hakuilmoitusten luvusta ja hakemuksen ajoissa lähettämisestä. Ja joka toinen hetki, että tutkimusjargonia ei vieläkään avaudu minulle.
#Rohkeatekijä askarruttaa. Koen sen suhteen olevani hiirulainen, joka haistaa jotakin suurta nenänsä alla, mutta ei uskalla kissojen pelossa . Tunnistan toki itseni toisin katsojana ja kyseenalaistajana. Mutta rohkeana?
Päivänpäätteen fiilis: hermoileva.
