Tieteitten ja taiteitten ponteva kukoistus meidän maassamme on meistä tärkeimpiä ehtoja sille asialle, että Suomen kansa voisi saavuttaa ja säilyttää arvoisan sijan kansain ryhmässä. Sen tähden onkin tieteellisen ja taiteellisen työnteon edistäminen kaikilla sopivilla keinoilla mielestämme valtion tärkeimpiä tehtäviä.
#LiberaalinenPuolue 1880
SUOJELUS
Suojelu puolueiden ohjelmissa 1960—2023:
Moneen muuhun taiteenalaan verrattuna sarjakuvasta on kirjoitettu hyvin vähän suomalaisten puolueiden ohjelmakirjauksiin. Sarjakuva on kuitenkin hyvä esimerkki puolueiden poliittisiin ohjelmiinsa tekemistä taide- ja kulttuurikirjauksista: toisaalta taidetta & kulttuuria on edistettävä & suojeltava joltakin, toisaalta ihmistä on suojeltava taiteelta & kulttuurilta.
KULTTUURIAGRARISMI
Pito- ja vetovoimatekijä puolueiden ohjelmissa 1960—2023:
Taide ja kulttuuri ovat puolueiden ohjelmissa maaseudun, kylien ja syrjäseutujen pito- ja vetovoima. Mm. valtakunnallinen kirjasto-, teatteri-, konserttisali- ja elokuvateatteriverkosto on osa aluepolitiikkaa.
IHMISENÄ KEHITTYMINEN
Ihmistä muokkaamassa puolueiden ohjelmissa 1960—2023:
Taidetta ja kulttuuria edistetään, jotta ihminen kehittyisi paremmaksi. Parempi ihminen, parempi kansalainen. Parhaimmillaan ajatuksen takana on kansansivistys, pahimmillaan äärinationalismi.
VASTUUNKANTAJA
Taide on vapaa… mutta taiteen on kannettava vastuuta siitä, mitä se kohdatessa aiheuttaa yhteiskunnalle ja ihmiselle. Vastuu on mm. tunteista, kaipuusta, auktoriteettien vastustamisesta, pahoinvoinnista, turvattomuudesta, sosiaalisista ongelmista, hyvinvoinnista, elinvoimasta.
KASVATTAJA
Taiteen tekeminen ja kokeminen kasvattavat ihmisen luovuutta, esteettistä silmää, ajattelua ja tunneälyä. Siksi taidekasvatuksen on oltava osa lapsen ja nuoren arkea.
TARKKAILIJA JA TALLETTAJA
Taide nostaa esiin epäkohtia, herättää keskustelua sorrosta ja kurjuudesta. Se on muutoksen eturintamassa tallentamassa kaikkea tätä ja samalla Ihanne-Suomea tuleville polville.
Lisää puolueiden päämääristä ja motiiveista edistää taidetta: https://doi.org/10.37452/politiikka.90642
